Ruotsinkielinen nimi: Nordfladdermus Pohjanlepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4nen rytmi on normaalitilanteissa tunnusomaisen ep\u00e4tasainen. \u00c4\u00e4ni on my\u00f6s voimakas ja pohjanlepakon voi kuulla helposti viel\u00e4 50 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. <\/p>\n<\/div>\n\n\n\n Pohjanlepakko on Suomen runsaslukuisimpia ja laajimmalle levinneit\u00e4 lepakkolajeja, jota tavataan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti maan etel\u00e4rannikolta Lapin etel\u00e4osiin asti. Pohjanlepakko on perusv\u00e4rilt\u00e4\u00e4n tumma \u2013 naama ja lenninr\u00e4pyl\u00e4t ovat ruskeanmustia ja turkkikin mustanpuhuva. Sel\u00e4n karvojen k\u00e4rjet ovat kullankeltaiset, ja kaulalla on kellert\u00e4v\u00e4 alue. Pohjanlepakko on vahva lent\u00e4j\u00e4, joka suosii melko avaria maisemia. Se ei yleens\u00e4 puikkelehdi lehv\u00e4st\u00f6ss\u00e4 vaan lentelee mieluusti pihoissa tai teiden varsilla, jopa kaupunkimaisemassa katulampun valossa. Pohjanlepakko lent\u00e4\u00e4 melko korkealla, 5 \u2013 10 metrin korkeudessa. P\u00e4iv\u00e4piilokseen pohjanlepakko kelpuuttaa erityisesti rakennukset. Talvea se viett\u00e4\u00e4 usein yksin tai muutaman lajitoverin seurassa varsin viileiss\u00e4 oloissa kellarissa tai muussa sopivassa paikassa.<\/p>\n\n\n\n Pohjanlepakon perustyypin kaikuluotaus\u00e4\u00e4net muodostuvat kapeakaistaisista j\u00e4\u00e4kiekkomailaa muistuttavista pulsseista (pulssityyppi FM-QCF), joiden voimakkain taajuus on yleens\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 28-31 kHz. My\u00f6s heterodyne-detektorilla pohjanlepakko on voimakkaimmin kuultavissa 25-35 kHz taajuudella, jossa pohjanlepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4ni kuulostaa maiskuttavalta. \u00c4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6lt\u00e4\u00e4n pohjanlepakko voidaan joissakin tapauksissa sekoittaa muihin matalia taajuuksia k\u00e4ytt\u00e4viin lepakkolajeihin (erityisesti kimolepakko), eik\u00e4 n\u00e4it\u00e4 lajeja ole kaikissa tilanteissa mahdollista erottaa toisistaan. Tavanomaisten kaikuluotauspulssien ohella erityisesti nuoret pohjanlepakot voivat olla ennen yhdyskunnasta l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n hyvinkin \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4. Pohjanlepakon sosiaali- ja yhteydenpito\u00e4\u00e4net poikkeavat selke\u00e4sti lajin tavanomaista kaikuluotaus\u00e4\u00e4nist\u00e4. Pohjanlepakon sosiaali\u00e4\u00e4nist\u00e4 yleisin on toistuva, tavanomaisia kaikuluotaus\u00e4\u00e4ni\u00e4 matalampi (huipputaajuus 10-20 kHz) pulssisarja, jossa esiintyy usein harmonisia komponentteja. Vastaavaa \u00e4\u00e4nityyppi\u00e4 on mahdollista havaita lis\u00e4\u00e4ntymisyhdyskuntien lis\u00e4ksi my\u00f6s kahden lennossa olevan pohjanlepakon v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ruotsinkielinen nimi: Brunl\u00e5ng\u00f6ra Korvay\u00f6kk\u00f6 on ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n helppo m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 suurten korviensa perusteella. Korvat ovat todella pitk\u00e4t, noin puolet el\u00e4imen ruumiin pituudesta. Korvay\u00f6k\u00f6n levinneisyys ja elinymp\u00e4rist\u00f6vaatimukset tunnetaan melko huonosti. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti laji kuitenkin suosii kulttuurivaikutteisia maatalousymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4 ja maatalous- ja mets\u00e4alueiden muodostamia mosaiikkeja. Korvay\u00f6kk\u00f6 on lajina huomattavan hiljainen muihin suomalaisiin lepakkolajeihin verrattuna eik\u00e4 lajia ole aina mahdollista kuulla detektorilla. Ajoittain korvay\u00f6kk\u00f6 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin my\u00f6s voimakkaampia kaikuluotaus\u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka on mahdollista kuulla detektorilla. Pulssit ovat kaksiosaisia ja niiden voimakkaimmat osuudet sijoittuvat noin 18-25 kHz ja 35-45 kHz taajuusalueelle. <\/p>\n\n\n\n Korvay\u00f6k\u00f6n p\u00e4iv\u00e4piilon voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rakennuksista, esimerkiksi tunnetaan vanhojen kirkkojen katonrajassa asustelevia yhdyskuntia. Levossa ollessaan korvay\u00f6kk\u00f6 pit\u00e4\u00e4 pitki\u00e4 korviaan supussa kainalossaan, jolloin tragukset eli korvankannet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t korvalehdilt\u00e4 ja lajin voi vahingossa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. Pohjoisimmillaan korvay\u00f6kk\u00f6 on havaittu Kokkolan tasolta. Ruotsinkielinen nimi: Mustaschfladdermus Ruotsinkielinen nimi: Taigafladdermus Kaikuluotauksen taajuusalue on laaja. Joissakin tilanteissa yksitt\u00e4inen pulssi voi alkaa jopa 120 kHz:n korkeudelta ja madaltua pulssin lopussa 20 kHz:n tiet\u00e4mille. T\u00e4llaiset laajakaistaiset pulssit ovat tyypillisempi\u00e4 ripsisiipalle, jota tunnistaessa on syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 my\u00f6s viiksisiipat. Tyypillisemmin viiksisiippalajit luotaavat 80 kHz:n ja 30 kHz v\u00e4liin asettuvilla luotauspulsseilla.<\/p>\n\n\n\n Viiksi- ja isoviiksisiippa ovat morfologialtaan samankaltaisia lajeja eik\u00e4 niiden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen ole k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdollista ilman lepakon pyydyst\u00e4mist\u00e4. Molemmat viiksisiippalajit ovat mets\u00e4isten elinymp\u00e4rist\u00f6jen lajeja, jotka v\u00e4lttelev\u00e4t avoimia alueita. Viiksi- ja isoviiksisiipan kaikuluotaus\u00e4\u00e4net muistuttavat voimakkaasti vesisiippa niiden ollessa kuitenkin vesisiippa suorempia ja niiden noustessa usein yli 100 kHz. My\u00f6s viiksisiippojen kohdalla havaintopaikka yhdistettyn\u00e4 havaittuihin kaikuluotaus\u00e4\u00e4niin voi helpottaa lajinm\u00e4\u00e4rityst\u00e4. Luotettavin ulkoisiin tuntomerkkeihin perustuva m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen tapahtuu hampaiden eroavuuksien avulla, mutta kokenut m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4 voi arvata lajin hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4 naaman seudun v\u00e4rityksen perusteella.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Tieteellinen nimi: Myotis daubentonii<\/em> Heterodynedetektorissa vesisiippa kuulosta r\u00e4tisev\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 kuin viiksisiipat tai pohjanlepakko. Rytmi on kiivas. Jos lepakosta on saanut \u00e4\u00e4nitallenteen, mutta itse el\u00e4int\u00e4 ei ole enn\u00e4tt\u00e4nyt n\u00e4hd\u00e4, tunnistaa vedenpinnassa lent\u00e4neen yksil\u00f6n kumpuilevasta interferenssikuviosta yksitt\u00e4isten \u00e4\u00e4nipulssien spektrogrammissa.<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n Vesisiippa on pohjanlepakon ohella Suomen yleisimpi\u00e4 lepakkolajeja, jota tavataan erityisesti vesist\u00f6jen l\u00e4heisyydess\u00e4 aina Pohjois-Pohjanmaalle asti. Lapissa lajia esiintyy harvakseltaan, mutta levinneisyys tunnetaan siell\u00e4 huonosti. Siippojen pulssit ovat leve\u00e4kaistaisia ja viivamaisia pulsseja (pulssityyppi FM), jotka vesisiipalla vaihtelevat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti 80 => 30 (25) kHz. Vesisiipan pulsseissa on usein lyhyt, vaakatasoinen osuus (”polvi”). Siippojen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen pelkkien \u00e4\u00e4nien perusteella on usein hyvinkin haasteellista. Vesisiipan osalta lajin ruokailuk\u00e4ytt\u00e4ytyminen (hy\u00f6nteisten pyydyst\u00e4minen veden pinnasta) on lajityypillinen ominaisuus ja vastaavaa tekee Suomessa vesisiipan ohella p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti vain harvalukuinen lampisiippa.<\/p>\n\n\n\n Vesisiipan turkki on ruskea ja vatsapuoli on harmahtava. Pohjanlepakosta vesisiipan ja muutkin siipat erottaa esimerkiksi korvien avulla. Siippalajeilla korvat ja korvankansi (korvan tyvell\u00e4 oleva ihokappale) ovat pitkulaiset, pohjanlepakolla py\u00f6re\u00e4hk\u00f6t. Vesisiippa viett\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 usein puunkolossa, miss\u00e4 voi olla usean kymmenen naaraan muodostama lis\u00e4\u00e4ntymisyhdyskunta. Piiloiksi kelpaavat my\u00f6s siltojen rakenteet ja lepakonp\u00f6nt\u00f6t. Talvella vesisiippa viihtyy kosteissa luolissa useiden lajitovereiden seurassa.<\/p>\n\n\n\n Ruotsinkielinen nimi: Fransfladdermus Ripsisiippa on yksi harvinaisimmista Suomessa lis\u00e4\u00e4ntyvist\u00e4 lepakkolajeista, joka esiintyy hyvin paikoitellen l\u00e4hinn\u00e4 lounaisrannikon sek\u00e4 Kaakkois-Suomen vanhoissa lehtimetsiss\u00e4 ja jalopuulehdoissa. Ripsisiipan esiintyminen tunnetaan Suomessa huonosti eik\u00e4 lajin esiintymisalueita ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kattavasti dokumentoitu. Ripsisiippa muistuttaa ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n muita Suomessa tavattavia pieni\u00e4 siippalajeja (erityisesti vesisiippa ja eri viiksisiippalajit). Kaikuluotaukseltaan ripsisiippa muistuttaa erityisesti viiksisiippoja mutta sen pulssien taajuusjakauma on niit\u00e4 laajempi (minimi <15 kHz, max >110 kHz). Erityisesti voimakkaista \u00e4\u00e4nityksist\u00e4 ripsisiippa oin usein mahdollista erottaa suoraan lajin kaikuluotaus\u00e4\u00e4nien ominaisuuksien perusteella muista Suomessa tavattavista siippalajeista. Lajin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4misess\u00e4 on kuitenkin syyt\u00e4 olla varovainen, koska my\u00f6s ripsisiipan pulssit voivat mm. taajuusalueensa osalta vaihdella yksil\u00f6n suunnistus- ja saalistustilanteen vuoksi, eik\u00e4 lajin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen ole yksitt\u00e4isist\u00e4 \u00e4\u00e4nitteist\u00e4 l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina mahdollista.<\/p>\n\n\n\n Lajilla on melko pitk\u00e4t korvat ja punertava naama. Sel\u00e4n turkki on harmahtavanruskea ja vatsa kauniin valkea. H\u00e4nt\u00e4r\u00e4pyl\u00e4ss\u00e4 on ripsim\u00e4isi\u00e4 karvoja, joista laji on saanut nimens\u00e4. Ripsisiippa suosii rehevi\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4. Laji on luokiteltu Suomessa eritt\u00e4in uhanalaiseksi. Lampisiippa on suurikokoinen siippalaji, joka saalistaa vesisiipan tapaan usein vesist\u00f6jen ja vesireittien p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Suomessa lampisiippa on levinneisyydelt\u00e4\u00e4n kaakkoinen laji, josta on tehty havaintoja vain Etel\u00e4-Karjalasta ja Kymenlaaksosta. K\u00e4ytt\u00e4ytymiselt\u00e4\u00e4n lampisiippa muistuttaa vesisiippaa mutta se on kooltaan suurempi ja sen lentotapa vesisiippaa suoraviivaisempi. Lampisiipan kaikuluotaukselle ovat tyypillisi\u00e4 muita siippalajeja pidemm\u00e4t, venytetyt pulssimuodot, joita lampisiippa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ainakin vesist\u00f6jen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 saalistaessaan. Vaikka lampisiipan tietyt pulssimuodot onkin usein mahdollista tunnistaa, on lajin kaikuluotaus\u00e4\u00e4net v\u00e4lill\u00e4 haastava erottaa erityisesti vesisiipasta mutta ajoittain my\u00f6s pohjanlepakosta. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 lampisiippahavainnot tulisikin aina pyrki\u00e4 dokumentoimaan esim. \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pikkulepakko on muuttava laji, jonka lis\u00e4\u00e4ntymispaikkoja tunnetaan nykyisin l\u00e4hinn\u00e4 Suomen etel\u00e4- ja lounaisrannikolta. Erityisesti loppukes\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 syksyn muuttoaikana pikkulepakkoa tavataan kuitenkin my\u00f6s huomattavasti laajemmalla alueella ja lajista on olemassa havaintoja aina Oulua my\u00f6ten. Pikkulepakko on lajina helppo m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 sen k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 kaikuluotaus\u00e4\u00e4nist\u00e4. Pikkulepakon pulssit muistuttavat Suomessa yleisist\u00e4 lajeista pohjanlepakkoa (pulssityyppi FM-QCF), mutta niiden huipputaajuus on pohjanlapakkoa korkeampi (37-42 kHz) ja pulssipituus lyhyempi (80-100 ms). Pikkulepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4net eroavat taajuudeltaan ja pulssimuodoltaan muista Suomessa runsaslukuisista lepakkolajeista ja ne on erityisesti spektogrammikuvassa mahdollista sekoittaa l\u00e4hinn\u00e4 muihin Pipistrellus-suvun lajeihin (k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakko, vaivaislepakko).\u00a0<\/p>\n\n\n\n Suunnistamiseen ja saalistamiseen liittyvien kaikuluotaus\u00e4\u00e4nien ohella pikkulepakolle ovat tyypillisi\u00e4 monimutkaiset sosiaali- ja yhteydenpito\u00e4\u00e4net, joita havaitaan runsaimmin erityisesti loppukes\u00e4ll\u00e4 ja alkusyksyll\u00e4. Sosiaali\u00e4\u00e4net ovat rakenteeltaan 3-4 -osaisia ja niit\u00e4 luonnehtivat useista komponenteista muodostuvat trillit, joita pikkulepakko saattaa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 erityisesti lajin pariutumisaikaan pitki\u00e4 aikoja esimerkiksi puunkolosta tai r\u00e4yst\u00e4\u00e4n alta. Lennossa pikkulepakon sosiaali\u00e4\u00e4net sekoittuivat usein tavanomaiseen kaikuluotaus\u00e4\u00e4niin, mik\u00e4 mahdollista lajin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4misen my\u00f6s ep\u00e4tyypillisist\u00e4 kaikuluotaus\u00e4\u00e4nist\u00e4.\u00a0<\/p>\n\n\n\n Vaivaislepakko ja k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakko ovat Suomessa sukulaislajiaan pikkulepakkoa merkitt\u00e4v\u00e4sti harvalukuisempia ja ja niiden esiintyminen on Suomessa hyvin satunnaista. K\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakkoa tavataan Suomessa hyvin harvalukuisena l\u00e4hinn\u00e4 lounaisrannikolla ja saaristoalueilla, jossa k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakkoa on havaittu l\u00e4hinn\u00e4 maastossa pidetyill\u00e4 passiiviseurantalaitteilla. Vaivaislepakon esiintyminen on Suomessa huonosti tiedossa ja jopa lajin esiintyminen Suomessa on kyseenalaista. K\u00e4sidetektorilla niin vaivais- kuin k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakonkin l\u00f6yt\u00e4minen on hyvin harvinaista ja potentiaaliset laji- ja \u00e4\u00e4nihavainnot tulisikin aina pyrki\u00e4 dokumentoimaan kameralla tai \u00e4\u00e4nitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 detektorilla. Sek\u00e4 vaivais- ett\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4net muistuttavat pikkulepakkoa, mutta niiden huipputaajuudet ovat korkeampia (vaivaislepakko 43-49 kHz, k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakko 49-55 kHz). Pipistrellus-suvun lepakoiden taajuuksien on tutkimuksissa kuitenkin havaittu vaihtelevan ja niiss\u00e4 esiintyy lajien v\u00e4lill\u00e4 huomattavaa p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isyytt\u00e4. Kaikki Pipistrellus-suvun lepakkolajit k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tavanomaisten kaikuluotaus\u00e4\u00e4nien ohella s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti erilaisia sosiaali\u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka eroavat lajien v\u00e4lill\u00e4 kaikuluotaus\u00e4\u00e4ni\u00e4 enemm\u00e4n toisistaan.\u00a0<\/p>\n\n\n\n Kimolepakko on Suomessa nykytiedon mukaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen harhailija, jota tavataan erityisesti etel\u00e4- ja lounaisrannikolla. Lajin lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 Suomessa ei kuitenkaan ole tuoreita havaintoja, vaan laji tavataan nykyisin l\u00e4hinn\u00e4 loppusyksyn akustisissa seurannoissa. Helsingin alueelta kimolepakoita on viime vuosina l\u00f6ydetty vuosittain rakennuksista, mik\u00e4 saattaa viitata lajin talvehtimisiin\/horrostamiseen kaupungin alueella. Lajin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 horrostamispaikkoja ei kuitenkaan ole viel\u00e4 l\u00f6ydetty. Kimolepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4net muistuttavat pohjanlepakkoa mutta ovat sit\u00e4 matalampia lajin huipputaajuuden vaihdellessa yleens\u00e4 22-24 kHz. Pohjanlepakkoon verrattuna kimolepakko on kaikuluotaus\u00e4\u00e4nilt\u00e4\u00e4n hitaampi (pulssiv\u00e4lit yleens\u00e4 yli 300 ms) eik\u00e4 laji erityisesti avoimessa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 yleens\u00e4 nouse yli 24 kHz. Peitteisess\u00e4 elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kimolepakko voi kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s em. korkeampia taajuuksia, jolloin on mahdollista sekoittaa pohjanlepakkoon. Suomessa kimolepakon erottaminen pohjanlepakosta voi t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 olla ajoittain ongelmallista. Kimolepakon sosiaali\u00e4\u00e4ni on poikkeuksellinen ja laji on siit\u00e4 helppo tunnistaa. Yleens\u00e4 kimolepakon sosiaali\u00e4\u00e4ni\u00e4 on mahdollista kuulla erityisesti lajin soidinaikaan loppusyksyst\u00e4. Suomessa kimolepakon sosiaalitrillej\u00e4 on dokumentoitu vain yksitt\u00e4in, mutta esimerkiksi Baltian maissa niit\u00e4 havaitaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti mm. kaupunkien keskustoissa.<\/p>\n\n\n\n Isolepakko on kimolepakon tapaan Suomessa etel\u00e4inen laji, jonka s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen levinneisyysalue rajoittuu Baltian maihin ek\u00e4 Etel\u00e4- ja Keski-Ruotsiin. Suomessa isolepakko on p\u00e4\u00e4asiassa harhailija, joita havaitaan kuitenkin vuosittain erityisesti lounaisrannikolla sek\u00e4 Ahvenenmaalla. Isolepakko on avointen elinymp\u00e4rist\u00f6jen laji, joka saalistaa p\u00e4\u00e4asiassa puoliavoimilla kosteikkoalueilla sek\u00e4 mets\u00e4- ja maatalousalueiden reunoilla. Isolepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4net ovat kapeakaistaisia ja niiden huipputaajuus vaihtelee yleens\u00e4 18-20 kHz. Saalistaessaan isolepakolle on muiden Nyctalus-suvun lajien tapaan ominaista pulssien huipputaajuuksien vuorottelu, jossa matalat pulssit ovat yleens\u00e4 18-22 kHz ja korkeammat 24-27 kHz tasolla. Eri taajuisten pulssien vuorottelu on erityisesti vanhemmissa heterodyne-detektoreissa mahdollista erottaa ”blip-blop” -tyylisen\u00e4 \u00e4\u00e4nen korkeuden vaihteluna.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Suomessa tavataan yleisesti viitt\u00e4 lepakkolajia; pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvay\u00f6kk\u00f6. Pikkulepakkoakin on tavattu viime vuosina aiempaa enemm\u00e4n etenkin rannikkoseuduilla. Muut lajit ovat harvalukuisempia tai satunnaisia vierailijoita. Pohjanlepakko Ruotsinkielinen nimi: NordfladdermusTieteellinen nimi: Eptesicus nilssoniiLevinneisyys: Tavataan koko maassa. Pohjoisessa harvalukuinen.Elinymp\u00e4rist\u00f6: Avarat maisemat, pihat, teiden varret. My\u00f6s kaupungeissa.Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen Pohjanlepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4nen rytmi on normaalitilanteissa tunnusomaisen ep\u00e4tasainen. \u00c4\u00e4ni on my\u00f6s voimakas ja pohjanlepakon voi kuulla helposti viel\u00e4 50 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Pohjanlepakko on Suomen runsaslukuisimpia ja laajimmalle levinneit\u00e4 lepakkolajeja, jota tavataan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti maan etel\u00e4rannikolta Lapin etel\u00e4osiin asti. Pohjanlepakko on perusv\u00e4rilt\u00e4\u00e4n tumma \u2013 naama ja lenninr\u00e4pyl\u00e4t ovat ruskeanmustia ja turkkikin mustanpuhuva. Sel\u00e4n karvojen k\u00e4rjet ovat kullankeltaiset, ja kaulalla on kellert\u00e4v\u00e4 alue. Pohjanlepakko on vahva lent\u00e4j\u00e4, joka suosii melko avaria maisemia. Se ei yleens\u00e4 puikkelehdi lehv\u00e4st\u00f6ss\u00e4 vaan lentelee mieluusti pihoissa tai teiden varsilla, jopa kaupunkimaisemassa katulampun valossa. Pohjanlepakko lent\u00e4\u00e4 melko korkealla, 5 \u2013 10 metrin korkeudessa. P\u00e4iv\u00e4piilokseen pohjanlepakko kelpuuttaa erityisesti rakennukset. Talvea se viett\u00e4\u00e4 usein yksin tai muutaman lajitoverin seurassa varsin viileiss\u00e4 oloissa kellarissa tai muussa sopivassa paikassa. Pohjanlepakon perustyypin kaikuluotaus\u00e4\u00e4net muodostuvat kapeakaistaisista j\u00e4\u00e4kiekkomailaa muistuttavista pulsseista (pulssityyppi FM-QCF), joiden voimakkain taajuus on yleens\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 28-31 kHz. My\u00f6s heterodyne-detektorilla pohjanlepakko on voimakkaimmin kuultavissa 25-35 kHz taajuudella, jossa pohjanlepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4ni kuulostaa maiskuttavalta. \u00c4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6lt\u00e4\u00e4n pohjanlepakko voidaan joissakin tapauksissa sekoittaa muihin matalia taajuuksia k\u00e4ytt\u00e4viin lepakkolajeihin (erityisesti kimolepakko), eik\u00e4 n\u00e4it\u00e4 lajeja ole kaikissa tilanteissa mahdollista erottaa toisistaan. Tavanomaisten kaikuluotauspulssien ohella erityisesti nuoret pohjanlepakot voivat olla ennen yhdyskunnasta l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n hyvinkin \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4. Pohjanlepakon sosiaali- ja yhteydenpito\u00e4\u00e4net poikkeavat selke\u00e4sti lajin tavanomaista kaikuluotaus\u00e4\u00e4nist\u00e4. Pohjanlepakon sosiaali\u00e4\u00e4nist\u00e4 yleisin on toistuva, tavanomaisia kaikuluotaus\u00e4\u00e4ni\u00e4 matalampi (huipputaajuus 10-20 kHz) pulssisarja, jossa esiintyy usein harmonisia komponentteja. Vastaavaa \u00e4\u00e4nityyppi\u00e4 on mahdollista havaita lis\u00e4\u00e4ntymisyhdyskuntien lis\u00e4ksi my\u00f6s kahden lennossa olevan pohjanlepakon v\u00e4lill\u00e4. Korvay\u00f6kk\u00f6 Ruotsinkielinen nimi: Brunl\u00e5ng\u00f6raTieteellinen nimi: Plecotus auritusHavaitseminen detektorilla: \u00c4\u00e4net ovat usein hyvin hiljaisia. Voi kuulla sek\u00e4 melko matalalla, n. 20 kHz ett\u00e4 noin 42 kHz taajuudellaUhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen Korvay\u00f6kk\u00f6 on ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n helppo m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 suurten korviensa perusteella. Korvat ovat todella pitk\u00e4t, noin puolet el\u00e4imen ruumiin pituudesta. Korvay\u00f6k\u00f6n levinneisyys ja elinymp\u00e4rist\u00f6vaatimukset tunnetaan melko huonosti. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti laji kuitenkin suosii kulttuurivaikutteisia maatalousymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4 ja maatalous- ja mets\u00e4alueiden muodostamia mosaiikkeja. Korvay\u00f6kk\u00f6 on lajina huomattavan hiljainen muihin suomalaisiin lepakkolajeihin verrattuna eik\u00e4 lajia ole aina mahdollista kuulla detektorilla. Ajoittain korvay\u00f6kk\u00f6 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin my\u00f6s voimakkaampia kaikuluotaus\u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka on mahdollista kuulla detektorilla. Pulssit ovat kaksiosaisia ja niiden voimakkaimmat osuudet sijoittuvat noin 18-25 kHz ja 35-45 kHz taajuusalueelle. Korvay\u00f6k\u00f6n p\u00e4iv\u00e4piilon voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rakennuksista, esimerkiksi tunnetaan vanhojen kirkkojen katonrajassa asustelevia yhdyskuntia. Levossa ollessaan korvay\u00f6kk\u00f6 pit\u00e4\u00e4 pitki\u00e4 korviaan supussa kainalossaan, jolloin tragukset eli korvankannet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t korvalehdilt\u00e4 ja lajin voi vahingossa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. Pohjoisimmillaan korvay\u00f6kk\u00f6 on havaittu Kokkolan tasolta. Viiksiippa Ruotsinkielinen nimi: MustaschfladdermusTieteellinen nimi: Myotis mystacinusUhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen Isoviiksisiippa Ruotsinkielinen nimi: TaigafladdermusTieteellinen nimi: Myotis brandtiiUhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen Kaikuluotauksen taajuusalue on laaja. Joissakin tilanteissa yksitt\u00e4inen pulssi voi alkaa jopa 120 kHz:n korkeudelta ja madaltua pulssin lopussa 20 kHz:n tiet\u00e4mille. T\u00e4llaiset laajakaistaiset pulssit ovat tyypillisempi\u00e4 ripsisiipalle, jota tunnistaessa on syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 my\u00f6s viiksisiipat. Tyypillisemmin viiksisiippalajit luotaavat 80 kHz:n ja 30 kHz v\u00e4liin asettuvilla luotauspulsseilla. Viiksi- ja isoviiksisiippa ovat morfologialtaan samankaltaisia lajeja eik\u00e4 niiden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen ole k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdollista ilman lepakon pyydyst\u00e4mist\u00e4. Molemmat viiksisiippalajit ovat mets\u00e4isten elinymp\u00e4rist\u00f6jen lajeja, jotka v\u00e4lttelev\u00e4t avoimia alueita. Viiksi- ja isoviiksisiipan kaikuluotaus\u00e4\u00e4net muistuttavat voimakkaasti vesisiippa niiden ollessa kuitenkin vesisiippa suorempia ja niiden noustessa usein yli 100 kHz. My\u00f6s viiksisiippojen kohdalla havaintopaikka yhdistettyn\u00e4 havaittuihin kaikuluotaus\u00e4\u00e4niin voi helpottaa lajinm\u00e4\u00e4rityst\u00e4. Luotettavin ulkoisiin tuntomerkkeihin perustuva m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen tapahtuu hampaiden eroavuuksien avulla, mutta kokenut m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4 voi arvata lajin hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4 naaman seudun v\u00e4rityksen perusteella. Vesisiippa Tieteellinen nimi: Myotis daubentoniiDetektoritaajuus: Parhaiten noin 45 kHz taajuudellaUhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen Heterodynedetektorissa vesisiippa kuulosta r\u00e4tisev\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 kuin viiksisiipat tai pohjanlepakko. Rytmi on kiivas. Jos lepakosta on saanut \u00e4\u00e4nitallenteen, mutta itse el\u00e4int\u00e4 ei ole enn\u00e4tt\u00e4nyt n\u00e4hd\u00e4, tunnistaa vedenpinnassa lent\u00e4neen yksil\u00f6n kumpuilevasta interferenssikuviosta yksitt\u00e4isten \u00e4\u00e4nipulssien spektrogrammissa. Vesisiippa on pohjanlepakon ohella Suomen yleisimpi\u00e4 lepakkolajeja, jota tavataan erityisesti vesist\u00f6jen l\u00e4heisyydess\u00e4 aina Pohjois-Pohjanmaalle asti. Lapissa lajia esiintyy harvakseltaan, mutta levinneisyys tunnetaan siell\u00e4 huonosti. Siippojen pulssit ovat leve\u00e4kaistaisia ja viivamaisia pulsseja (pulssityyppi FM), jotka vesisiipalla vaihtelevat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti 80 => 30 (25) kHz. Vesisiipan pulsseissa on usein lyhyt, vaakatasoinen osuus (”polvi”). Siippojen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen pelkkien \u00e4\u00e4nien perusteella on usein hyvinkin haasteellista. Vesisiipan osalta lajin ruokailuk\u00e4ytt\u00e4ytyminen (hy\u00f6nteisten pyydyst\u00e4minen veden pinnasta) on lajityypillinen ominaisuus ja vastaavaa tekee Suomessa vesisiipan ohella p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti vain harvalukuinen lampisiippa. Vesisiipan turkki on ruskea ja vatsapuoli on harmahtava. Pohjanlepakosta vesisiipan ja muutkin siipat erottaa esimerkiksi korvien avulla. Siippalajeilla korvat ja korvankansi (korvan tyvell\u00e4 oleva ihokappale) ovat pitkulaiset, pohjanlepakolla py\u00f6re\u00e4hk\u00f6t. Vesisiippa viett\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 usein puunkolossa, miss\u00e4 voi olla usean kymmenen naaraan muodostama lis\u00e4\u00e4ntymisyhdyskunta. Piiloiksi kelpaavat my\u00f6s siltojen rakenteet ja lepakonp\u00f6nt\u00f6t. Talvella vesisiippa viihtyy kosteissa luolissa useiden lajitovereiden seurassa. Ripsisiippa Ruotsinkielinen nimi: FransfladdermusTieteellinen nimi: Myotis nattereriUhanalaisuusluokitus: Suomessa eritt\u00e4in uhanalainen, maailmanlaajuisesti elinvoimainen (IUCN:n ja Suomen lajien punainen lista) Ripsisiippa on yksi harvinaisimmista Suomessa lis\u00e4\u00e4ntyvist\u00e4 lepakkolajeista, joka esiintyy hyvin paikoitellen l\u00e4hinn\u00e4 lounaisrannikon sek\u00e4 Kaakkois-Suomen vanhoissa lehtimetsiss\u00e4 ja jalopuulehdoissa. Ripsisiipan esiintyminen tunnetaan Suomessa huonosti eik\u00e4 lajin esiintymisalueita ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kattavasti dokumentoitu. Ripsisiippa muistuttaa ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n muita Suomessa tavattavia pieni\u00e4 siippalajeja (erityisesti vesisiippa ja eri viiksisiippalajit). Kaikuluotaukseltaan ripsisiippa muistuttaa erityisesti viiksisiippoja mutta sen pulssien taajuusjakauma on niit\u00e4 laajempi (minimi <15 kHz, max >110 kHz). Erityisesti voimakkaista \u00e4\u00e4nityksist\u00e4 ripsisiippa oin usein mahdollista erottaa suoraan lajin kaikuluotaus\u00e4\u00e4nien ominaisuuksien perusteella muista Suomessa tavattavista siippalajeista. Lajin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4misess\u00e4 on kuitenkin syyt\u00e4 olla varovainen, koska my\u00f6s ripsisiipan pulssit voivat mm. taajuusalueensa osalta vaihdella yksil\u00f6n suunnistus- ja saalistustilanteen vuoksi, eik\u00e4 lajin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen ole yksitt\u00e4isist\u00e4 \u00e4\u00e4nitteist\u00e4 l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina mahdollista. Lajilla on melko pitk\u00e4t korvat ja punertava naama. Sel\u00e4n turkki on harmahtavanruskea ja vatsa kauniin valkea. H\u00e4nt\u00e4r\u00e4pyl\u00e4ss\u00e4 on ripsim\u00e4isi\u00e4 karvoja, joista laji on saanut nimens\u00e4. Ripsisiippa suosii rehevi\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4. Laji on luokiteltu Suomessa eritt\u00e4in uhanalaiseksi. Lampisiippa Lampisiippa on suurikokoinen siippalaji, joka saalistaa vesisiipan tapaan usein vesist\u00f6jen ja vesireittien p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Suomessa lampisiippa on levinneisyydelt\u00e4\u00e4n kaakkoinen laji, josta on tehty havaintoja vain Etel\u00e4-Karjalasta ja Kymenlaaksosta. K\u00e4ytt\u00e4ytymiselt\u00e4\u00e4n lampisiippa muistuttaa vesisiippaa mutta se on kooltaan suurempi ja sen lentotapa vesisiippaa suoraviivaisempi. Lampisiipan kaikuluotaukselle ovat tyypillisi\u00e4 muita siippalajeja pidemm\u00e4t, venytetyt pulssimuodot, joita lampisiippa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ainakin vesist\u00f6jen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 saalistaessaan. Vaikka lampisiipan tietyt pulssimuodot onkin usein mahdollista tunnistaa, on lajin kaikuluotaus\u00e4\u00e4net v\u00e4lill\u00e4 haastava erottaa erityisesti vesisiipasta mutta ajoittain my\u00f6s pohjanlepakosta. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 lampisiippahavainnot tulisikin aina pyrki\u00e4 dokumentoimaan esim. \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Pikkulepakko Pikkulepakko on muuttava laji, jonka lis\u00e4\u00e4ntymispaikkoja tunnetaan nykyisin l\u00e4hinn\u00e4 Suomen etel\u00e4- ja lounaisrannikolta. Erityisesti loppukes\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 syksyn muuttoaikana pikkulepakkoa tavataan kuitenkin my\u00f6s huomattavasti laajemmalla alueella ja lajista on olemassa havaintoja aina Oulua my\u00f6ten. Pikkulepakko on lajina helppo m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 sen k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 kaikuluotaus\u00e4\u00e4nist\u00e4. Pikkulepakon pulssit muistuttavat Suomessa yleisist\u00e4 lajeista pohjanlepakkoa (pulssityyppi FM-QCF), mutta niiden huipputaajuus on pohjanlapakkoa korkeampi (37-42 kHz) ja pulssipituus lyhyempi (80-100 ms). Pikkulepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4net eroavat taajuudeltaan ja pulssimuodoltaan muista Suomessa runsaslukuisista lepakkolajeista ja ne on erityisesti spektogrammikuvassa mahdollista sekoittaa l\u00e4hinn\u00e4 muihin Pipistrellus-suvun lajeihin (k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakko, vaivaislepakko).\u00a0 Suunnistamiseen ja saalistamiseen liittyvien kaikuluotaus\u00e4\u00e4nien ohella pikkulepakolle ovat tyypillisi\u00e4 monimutkaiset sosiaali- ja yhteydenpito\u00e4\u00e4net, joita havaitaan runsaimmin erityisesti loppukes\u00e4ll\u00e4 ja alkusyksyll\u00e4. Sosiaali\u00e4\u00e4net ovat rakenteeltaan 3-4 -osaisia ja niit\u00e4 luonnehtivat useista komponenteista muodostuvat trillit, joita pikkulepakko saattaa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 erityisesti lajin pariutumisaikaan pitki\u00e4 aikoja esimerkiksi puunkolosta tai r\u00e4yst\u00e4\u00e4n alta. Lennossa pikkulepakon sosiaali\u00e4\u00e4net sekoittuivat usein tavanomaiseen kaikuluotaus\u00e4\u00e4niin, mik\u00e4 mahdollista lajin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4misen my\u00f6s ep\u00e4tyypillisist\u00e4 kaikuluotaus\u00e4\u00e4nist\u00e4.\u00a0 Vaivaislepakko, k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakko Vaivaislepakko ja k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakko ovat Suomessa sukulaislajiaan pikkulepakkoa merkitt\u00e4v\u00e4sti harvalukuisempia ja ja niiden esiintyminen on Suomessa hyvin satunnaista. K\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakkoa tavataan Suomessa hyvin harvalukuisena l\u00e4hinn\u00e4 lounaisrannikolla ja saaristoalueilla, jossa k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakkoa on havaittu l\u00e4hinn\u00e4 maastossa pidetyill\u00e4 passiiviseurantalaitteilla. Vaivaislepakon esiintyminen on Suomessa huonosti tiedossa ja jopa lajin esiintyminen Suomessa on kyseenalaista. K\u00e4sidetektorilla niin vaivais- kuin k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakonkin l\u00f6yt\u00e4minen on hyvin harvinaista ja potentiaaliset laji- ja \u00e4\u00e4nihavainnot tulisikin aina pyrki\u00e4 dokumentoimaan kameralla tai \u00e4\u00e4nitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 detektorilla. Sek\u00e4 vaivais- ett\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4net muistuttavat pikkulepakkoa, mutta niiden huipputaajuudet ovat korkeampia (vaivaislepakko 43-49 kHz, k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakko 49-55 kHz). Pipistrellus-suvun lepakoiden taajuuksien on tutkimuksissa kuitenkin havaittu vaihtelevan ja niiss\u00e4 esiintyy lajien v\u00e4lill\u00e4 huomattavaa p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isyytt\u00e4. Kaikki Pipistrellus-suvun lepakkolajit k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tavanomaisten kaikuluotaus\u00e4\u00e4nien ohella s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti erilaisia sosiaali\u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka eroavat lajien v\u00e4lill\u00e4 kaikuluotaus\u00e4\u00e4ni\u00e4 enemm\u00e4n toisistaan.\u00a0 Kimolepakko Kimolepakko on Suomessa nykytiedon mukaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen harhailija, jota tavataan erityisesti etel\u00e4- ja lounaisrannikolla. Lajin lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 Suomessa ei kuitenkaan ole tuoreita havaintoja, vaan laji tavataan nykyisin l\u00e4hinn\u00e4 loppusyksyn akustisissa seurannoissa. Helsingin alueelta kimolepakoita on viime vuosina l\u00f6ydetty vuosittain rakennuksista, mik\u00e4 saattaa viitata lajin talvehtimisiin\/horrostamiseen kaupungin alueella. Lajin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 horrostamispaikkoja ei kuitenkaan ole viel\u00e4 l\u00f6ydetty. Kimolepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4net muistuttavat pohjanlepakkoa mutta ovat sit\u00e4 matalampia lajin huipputaajuuden vaihdellessa yleens\u00e4 22-24 kHz. Pohjanlepakkoon verrattuna kimolepakko on kaikuluotaus\u00e4\u00e4nilt\u00e4\u00e4n hitaampi (pulssiv\u00e4lit yleens\u00e4 yli 300 ms) eik\u00e4 laji erityisesti avoimessa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 yleens\u00e4 nouse yli 24 kHz. Peitteisess\u00e4 elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kimolepakko voi kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s em. korkeampia taajuuksia, jolloin on mahdollista sekoittaa pohjanlepakkoon. Suomessa kimolepakon erottaminen pohjanlepakosta voi t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 olla ajoittain ongelmallista. Kimolepakon sosiaali\u00e4\u00e4ni on poikkeuksellinen ja laji on siit\u00e4 helppo tunnistaa. Yleens\u00e4 kimolepakon sosiaali\u00e4\u00e4ni\u00e4 on mahdollista kuulla erityisesti lajin soidinaikaan loppusyksyst\u00e4. Suomessa kimolepakon sosiaalitrillej\u00e4 on dokumentoitu vain yksitt\u00e4in, mutta esimerkiksi Baltian maissa niit\u00e4 havaitaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti mm. kaupunkien keskustoissa. Isolepakko Isolepakko on kimolepakon tapaan Suomessa etel\u00e4inen laji, jonka s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen levinneisyysalue rajoittuu Baltian maihin ek\u00e4 Etel\u00e4- ja Keski-Ruotsiin. Suomessa isolepakko on p\u00e4\u00e4asiassa harhailija, joita havaitaan kuitenkin vuosittain erityisesti lounaisrannikolla sek\u00e4 Ahvenenmaalla. Isolepakko on avointen elinymp\u00e4rist\u00f6jen laji, joka saalistaa p\u00e4\u00e4asiassa puoliavoimilla kosteikkoalueilla sek\u00e4 mets\u00e4- ja maatalousalueiden reunoilla. Isolepakon kaikuluotaus\u00e4\u00e4net ovat kapeakaistaisia ja niiden huipputaajuus vaihtelee yleens\u00e4 18-20 kHz. Saalistaessaan isolepakolle on muiden Nyctalus-suvun lajien tapaan ominaista pulssien huipputaajuuksien vuorottelu, jossa matalat pulssit ovat yleens\u00e4 18-22 kHz ja korkeammat 24-27 kHz tasolla. Eri taajuisten pulssien vuorottelu on erityisesti vanhemmissa heterodyne-detektoreissa mahdollista erottaa ”blip-blop” -tyylisen\u00e4 \u00e4\u00e4nen korkeuden vaihteluna.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-34","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/34","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=34"}],"version-history":[{"count":32,"href":"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/34\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":148,"href":"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/34\/revisions\/148"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=34"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Tieteellinen nimi: Eptesicus nilssonii<\/em>
Levinneisyys: Tavataan koko maassa. Pohjoisessa harvalukuinen.
Elinymp\u00e4rist\u00f6: Avarat maisemat, pihat, teiden varret. My\u00f6s kaupungeissa.
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/wp-content\/uploads\/2023\/04\/pohjanlepakko1.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\nKorvay\u00f6kk\u00f6<\/h5>\n\n\n\n
Tieteellinen nimi: Plecotus auritus<\/em>
Havaitseminen detektorilla: \u00c4\u00e4net ovat usein hyvin hiljaisia. Voi kuulla sek\u00e4 melko matalalla, n. 20 kHz ett\u00e4 noin 42 kHz taajuudella
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/wp-content\/uploads\/2023\/04\/korvayokko1.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\nViiksiippa<\/h5>\n\n\n\n
Tieteellinen nimi: Myotis mystacinus<\/em>
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen<\/p>\n<\/div>\n\n\n\nIsoviiksisiippa<\/h5>\n\n\n\n
Tieteellinen nimi: Myotis brandtii<\/em>
Uhanalaisuusluokitus: <\/em>Elinvoimainen<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/wp-content\/uploads\/2023\/04\/viiksisiippa-1.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\nVesisiippa<\/h5>\n\n\n\n
Detektoritaajuus: Parhaiten noin 45 kHz taajuudella
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/wp-content\/uploads\/2023\/04\/vesisiippa.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\nRipsisiippa<\/h5>\n\n\n\n
Tieteellinen nimi: Myotis nattereri<\/em>
Uhanalaisuusluokitus: Suomessa eritt\u00e4in uhanalainen, maailmanlaajuisesti elinvoimainen (IUCN:n ja Suomen lajien punainen lista)<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/lepakko.fi\/lepakot\/wp-content\/uploads\/2023\/04\/ripsisiippa1.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\nLampisiippa<\/h5>\n\n\n\n
Pikkulepakko<\/h5>\n\n\n\n
Vaivaislepakko, k\u00e4\u00e4pi\u00f6lepakko<\/h5>\n\n\n\n
Kimolepakko<\/h5>\n\n\n\n
Isolepakko<\/h5>\n\n\n\n