Lajit

Suomessa tavataan yleisesti viittä lepakkolajia; pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Pikkulepakkoakin on tavattu viime vuosina aiempaa enemmän etenkin rannikkoseuduilla. Muut lajit ovat harvalukuisempia tai satunnaisia vierailijoita.

Pohjanlepakko

Pohjanlepakko on maamme yleisin ja laajimmalle levinnyt lepakkolaji. Sen voi tavata miltei koko Suomesta, myös Lapista havaintoja tulee harvakseltaan. Pohjanlepakko on perusväriltään tumma – naama ja lenninräpylät ovat ruskeanmustia ja turkkikin mustanpuhuva. Selän karvojen kärjet ovat kullankeltaiset, ja kaulalla on kellertävä alue.

Pohjanlepakko on vahva lentäjä, joka suosii melko avaria maisemia. Se ei yleensä puikkelehdi lehvästössä vaan lentelee mieluusti pihoissa tai teiden varsilla, jopa kaupunkimaisemassa katulampun valossa. Pohjanlepakko lentää melko korkealla, 5 – 10 metrin korkeudessa. Detektorilla havainnoitaessa lajin kaikuluotausääni kuulostaa maiskuttavalta ja kuuluu parhaiten noin 28 kHz taajuudella. Päiväpiilokseen pohjanlepakko kelpuuttaa erityisesti rakennukset. Talvea se viettää usein yksin tai muutaman lajitoverin seurassa varsin viileissä oloissa kellarissa tai muussa sopivassa paikassa.

Korvayökkö

Korvayökön voi hyvissä olosuhteissa tunnistaa jopa lennosta, sillä sen korvat ovat todella pitkät, noin puolet eläimen ruumiin pituudesta. Turkin väri on harmahtavan ruskea. Silmät ovat hieman suuremmat kuin siipoilla. Laji on erikoistunut tarkkaan kuunteluun ja taidokkaaseen lentoon. Korvayökön kaikuluotausäänet ovat enimmäkseen niin hiljaisia, että laji jää helposti detektorilla havaitsematta. Äänet ovat kaksiosaisia ja niitä voi kuulla sekä melko matalalla, n. 20 kHz että noin 42 kHz taajuudella. Korvayökön päiväpiilon voi löytää rakennuksista, esimerkiksi tunnetaan vanhojen kirkkojen katonrajassa asustelevia yhdyskuntia. Levossa ollessaan korvayökkö pitää pitkiä korviaan supussa kainalossaan, jolloin tragukset eli korvankannet näyttävät korvalehdiltä ja lajin voi vahingossa määrittää väärin. Pohjoisimmillaan korvayökkö on havaittu Kokkolan tasolta.

Viiksisiipan ja isoviiksisiipan erottaminen toisistaan on vaativa tehtävä kaikissa olosuhteissa. Usein nämä lajit tyydytäänkin käsittelemään lajiparina. Toistaiseksi lajeja ei ole pystytty luotettavasti erottamaan toisistaan pelkän äänen perusteella. Myös elintavat ovat niin saman kaltaiset, että lajitunnistusta ei voi tehdä ympäristön tai lentotavan perusteella, vaikka niissä pieniä eroja saattaa ollakin. Luotettavin ulkoisiin tuntomerkkeihin perustuva määrittäminen tapahtuu hampaiden eroavuuksien avulla, mutta kokenut määrittäjä voi arvata lajin hyvällä menestyksellä naaman seudun värityksen perusteella.

Viiksisiippalajit viihtyvät etenkin keskikesän valoisina öinä metsän varjoissa. Pimeyden turvin ne ruokailevat mielellään myös esimerkiksi avoimemmissa pihapiireissä, mutta laajemmat aukot viiksisiippalajit kiertävät mieluummin metsän reunoja viistäen.

Ripsisiippaa on tavattu vain eteläisestä Suomesta. Lajista on talvehtimishavaintoja Turusta ja Virolahdelta, mutta lisääntymisyhdyskuntia ei ole löydetty. Ripsisiippa on hankala löytää detektorilla havainnoiden, sillä sen nopearytminen ääni on hiljainen. Lajilla on melko pitkät korvat ja punertava naama. Selän turkki on harmahtavanruskea ja vatsa kauniin valkea. Häntäräpylässä on ripsimäisiä karvoja, joista laji on saanut nimensä. Ripsisiippa suosii reheviä ympäristöjä. Laji on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.

Vesisiippa

Vesisiipan tapaa nimensä mukaisesti usein lentämässä järven tai muun vesistön pintaa hipoen. Vesisiippa saalistelee taitavasti pääasiassa surviaissääskiä veden tuntumasta. Vesisiipan turkki on ruskea ja vatsapuoli on harmahtava. Pohjanlepakosta vesisiipan ja muutkin siipat erottaa esimerkiksi korvien avulla. Siipppalajeilla korvat ja korvankansi (korvan tyvellä oleva ihokappale) ovat pitkulaiset, pohjanlepakolla pyöreähköt. Vesisiippa viettää päivää usein puunkolossa, missä voi olla usean kymmenen naaraan muodostama lisääntymisyhdyskunta. Piiloiksi kelpaavat myös siltojen rakenteet ja lepakonpöntöt. Talvella vesisiippa viihtyy kosteissa luolissa useiden lajitovereiden seurassa. Vesisiippaa tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa.